Pikkuhiljaa alkaa päästä kiinni normaaleihin rutiineihin, nyt vaan huomasin, että oli vaikea muistaa kurssien alkamisaikoja. Kyllä toi tiistain ranskan tunti oli taas niin mukava, ettei paljon parempaa voinut olla! Kyllähän oli mukavaa tavata ranskan opiskelukaverit, halattiin oikein kunnolla! Täähän tuntui niin hienolta, Pirjon kanssa pääsin koululle, paikkurilla taas takaisin kotiin. Opiskelun iloa tuntuu riittävän vielä keväälle, vaikka yleensä se on just se kaikkein pahin aika. Mutta nyt.... Opiskeluun tartutaan, uusin iloisin ilmein!