No, näinhän se oli, kun mä menin lentopallo-ottelua kattomaan, näin Jukan, siinä kohdassa päätin, että mun pakko ottaa hänet sydämen päälle, koska hän on kokenut ihan saman kuin minäkin. Sen kaikkein pahimman, mikä ihmisen kohdalle osuu, nimittäin sen, kun joutuu luopumaan omasta kissastaan. Iloa oli kuitenkin enemmän, koska päivä muuten oli aika hyvä. Aamupäivällä olin liikenteessä pariin otteeseen, nauroin sitä, miten siinä kohdassa jaksoi vielä mennä lentopalloa seuraamaan. Kyllä vaan kummasti jaksaa, kun vaan osaa jakaa voimansa oikein!